En ikinä osaa päättää mitä haluan. Eilen kirjoitin lopettavani tänän blogin pidon, tänään minusta tuntui, että haluan jatkaa vielä.
En tiedä, viime aikojen tapahtumat on saanu mut vähän sekaisin. Se vaihto-oppilas frendi josta kerroin ei ole enää edes Suomessa. Se lähetettiin äkisti takasin jenkkeihin. Ne sano et se on itsetuhoinen. Musta kun tuntu et sillä meni täällä mukavasti. Se sai kavereita ja muuta mietittävää, kun sen viime vuosi kotona oli ollu niin järkyttävä. Sen isäkin oli kuollu ja vaikka mitä.
On täs ollu paljon muutakin, kirjottaminenkin on jääny olemattomiin tän kaiken keskellä. En halua edes kirjottaa niitä tapahtumia tänne muistiin, mitkä on saanu mut tähän sekaseen mielentilaan.

No mut tänään taas palasin samaan aiheeseen, mikä on kiehtonu mua jo jonkin aikaa. Tai oikeastaan koko elämän. Se on laihuus. Oon aina halunnu olla nätti ja laiha. Mä en näe itseäni sellaisena kuin haluaisin, mä haluun saavuttaa mun tavoitteet. Ne on ihan simppeleitä juttuja, tavallaan. Ne on kuitenki niin vaikee saavuttaa... Nälkä sattuu mua, en osaa olla tarpeeks kova itselleni. Mä en onnistu vaikka yritän.
Tää on kai eka kerta kun kirjoitan tästä. Nyt tekee mieli katsella kauniita ihmisiä. Laitan joitakin kuvia siitä mitä kauneus on.

Ainakin vähäksi aikaa lopetan postausten teon tänne. Siirryn tekemään toista blogia.

bye, xoxo
Nemi

Noniin, pääsipä kulumaan pitkä aika ilman postauksia. Skootteri-äksidentistä on selvitty ja mieli on jo lähes tyyni sen suhteen. Ei täysin neutraali senyään. Vähän vituttaa edelleen.Mutta:
MANSON liput tulivat myyntiin ja minähän ostin heti yhden, eli: Olen menossa katsomaan Herra Mansonia joulukussa! Aivan mahtavaa. En malta odottaa.
Ystäväni ja minä matkaamme silloin 20.12 aamulla heti tuonne Suomineidon alapäähän, Helsinkiin ja shoppailemme rajusti sekä pidämme hauskaa tietysti ja sitten illalla koittaa tuo mahtava tyydytyksen multihuipennus.

Lukiotakin on jo kulunu yksi jakso, eka koeviikko takana ja hengissä ollaan. Lukio on oikeastaan ihan rento paikka. Ei sääntöjä siinä mielessä kuin aiemmin ja muutenkin mukavempaa kun on hyppäreitä ja vapaapäiviä aina välillä. Mutta ei mua kyllä koulu ole alkanu kiinnostaa sen enempää kuin ennenkään. Rämpien eteenpäin mennään.

Oon vähän mietteiny että, milloin elämässä tulee se onnellinen aika?
Aina tuntuu olevan jotain surua tai mielipahaa. Nyttenkin keikkahurmio miltei peittyy harmaan arjen alle. Mikään ei oikein innosta. Ehkä tää on vain teiniangstia, mutta en tunne oloani hyväksi. Hieman lapselliselta kuulosta juttu on ollu päällimmäisenä viime aikoina. Hyvä ystäväni on hengaillut paljon "minun mieheni" kanssa. Siis hän on vain ihastukseni, mutta silti mua loukkaa, että sellanen joka tietää kuinka kovasti oon hurmioitunut häneen, tekee tollasta. Oon huomannu jo, että tää mun ystävä on selvästi myös ihastunut tähän tyyppiin. Eihän se oo suurikaan ihme, tää jätkä on jalat alta vievän komea sekä aivan hurmaava käytöksinen. Siis aivan helmi. No nyt eilen ne oli yhdessä leffassa. Mua vituttaa niin suuresti, että tää mun ystävä kehtas ees sanoo siitä mulle. Toisaalta, jos saisin tietää sen joltain toiselta ihmiseltä jälkeenpäin, olisin vielä vihaisempi. MUTTA MUTTA MUTTA! Ei noin saa tehdä! Tää on ihan kamalaa. Tiedän, mun täytyy yrittää vaan tutustua tähän jätkään lisää ja näin, mutta mua pelottaa. Pelottaa torjutuksi tuleminen. En tiedä mitä tehdä. Yritin jo patistaa itseni juttelemaan jotain eleganttia ja hurmaavaa hänen kanssaan, mutta en pystynyt siihen. Pelkään liikaa mokaavani.
Huoh mullakin on näitä perusteinin ongelmia. Täytyy yrittää kestää.

Yks valoisa juttu vielä sentään: Mulla on uus kaveri!  Ja vieläpä Amerikkalainen vaihto-oppilas. Aluks jännitti jutella sen kanssa englanniksi, mutta mukavaa et ollaan tutsututtu. Hän on mukava poika. 
Palaillaan,

xoxo
Nemi

Vihdoin saapui vuodenajoista paras, syksy.
On aika katsella ikkunasta sadetta ja juoda kuumaa kahvia tai kaakaota.
 
Uudet valikoimatkin saapuvat kauppoihin ja on aika rientää ostamaan lämmintä ylle.
Puiden lehdet värjäytyvät kauniin värisikisi ja lopulta järvet ja joet jäätyvät ja ruoho on aamuisin pakkasen kangistuttamaa ja valkeaa. Hengitys höyryää ilmassa ja kylmä tuuli sekoittaa hiuksia. Mikä onkaan parempi tunne, kuin kesän jälkeen tuleva ihanan viileä syksy.

Syksy on monille synkkää aikaa, mutta silloin on myös oiva hetki antaa itselleen aikaa ja miettiä mitä todella on tai mitä tahtoisi olla. On aika uudistaa itseään. Kokeilla uutta kampausta, uutta tyyliä tai tajuta että on muuttunut huomaamattaan kokonaan uudeksi ihmiseksi.

On aika rakastua. Ehkä löytää sen juuri itselleen oikean ihmisen. Ehkä rakastuu itseensä tajuten olevansa mahtava ja paljon sievempi ja parempi kuin oli luullutkaan. Ehkä löytää rakkauden uuteen harrastukseen.

Itse aion aloittaa itämaisen tanssin ensi keskiviikkona. Vaikka minulla ei olekkaan aiempaa kokemusta siitä tai mitään muutakaan tietoutta, haluan aloittaa jotain uutta. Antaa itselle hyvän mielen ja virkistyä. Tietenkin samalla myös kuntoilen ja opin uutta.

Nautinnollista syksyä kaikille.











xoxo
Nemi

Joo eilen se sitten lopulta tapahtui. Se mitä olin jo pelännyt vuoden. Kaaduin skootterilla. Kuulostaa ehkä hauskalta, mutta sitä se ei ollut. Tuli ajeltua _hieman_ liian lujaa hiekkatiellä kurviin ja kehnot ajotaitoni pääsivätkin koetukseen skootterin lähtiessä irtosoran mukana käsistä. Komeasti siinä sitten mentiikin. Tuli jo ajateltua että voi pillu, nyt se on loppu sit. Mutta eihän siinä sitten pahemmin käynytkään.Skuppe säästyi pahemmilta vaurioilta, tosin heino maalipinta naarmuttui ja yksi vilkun kiinnike ketkesi. Itsekkin säästyin onneksi. Vaikka pakko sanoa että pelästyin kunnolla, ei nääs ollut edes kypärää päässä. Tämän jälkeen kyllä parannan tapani ja käytän kypärää. Tällä kertaa sain vain naarmuja ja mustelmia, sekä huonon mielen skootterin takia. Huoh. Taidan pitää pienen tauon ajelusta. Tai no ainakin pari päivää.

Viime viikon lauantai meni paljon paremmin. Silloin olin Ristirockissa. Kristillinen tapahtuma joo. Vaikka en uskossa olekkaan niin hyvä tunnelma siellä silti oli. Löysin uuden bändinkin. Luotettava Todistus! Keikka oli mahtava, ep:nkin ostin.

Jepjep. Sitten sain kuulla viikolla tossa sen mahtavan uutisen että MARILYN MANSON  on tulossa Suomeen! Jeh. Sinne on kyllä pakko päästä. Täytyy vaan alkaa kerätä rahaa että saan junaliput ja muut hoidettua. Huoh. Mulla on kyl paha aavistus että siitäkään ei sit lopulta tuu mitään ja porukat pakottaa mut skippaan sen(kin). No täytyy nyt tosissaan yrittää päästä sinne sovinnolla. Se olis kyllä varmaan se elämän muitettavin hetki. Monen vuoden fanituksen jälkeen vihdoin on tilaisuus päästä näkemään itse. Edellisillä kerroilla kun herra on suomessa käväissyt en ole päässyt paikalle. Vuonna 2001 en tainnut edes vielä olla niikään kova fani, 10-vuotias kun oli. Ja vuonna 2005 kun hän viimeksi kävi täällä en tietenkään saanut mennä "vaarallisille festareille". On se vaikeeta. No sen jälkeen olen kyllä päässyt keikoille. Tosin heiman pienemmän mittaluokan. No kyllä tämä tästä, ja jos ei niin sitten kiristellään hampaita ja emoillaan.


Terveisin mokaileva mutta toiveikas
Nemi